Syvällä mielemme syvyyksissä piilee monia ajatuksia ja tunteita, jotka haluaisimme kieltää.
Nämä halut ja impulssit ovat niin loukkaavia mielen tietoiselle osalle, että se käynnistää erilaisia psykologisia puolustusmekanismeja pitääkseen ne poissa.
Yksi tapa, jolla se tekee tämän, on projisoida nämä tunteet muihin ihmisiin (suurimmaksi osaksi, mutta myös tapahtumiin ja esineisiin) ja yrittää näin ulkoistaa ongelman.
Mitä tämä tarkoittaa? No, aloitetaan yksinkertaisella määritelmällä:
Psykologinen projisointi on puolustusmekanismi, joka ilmenee, kun tiedostamattomien tunteiden ja tietoisten uskomusten välille syntyy ristiriita. Alistuaksesi tähän ristiriitaan liität nämä tunteet johonkin toiseen tai johonkin muuhun.
Toisin sanoen siirrät omistusoikeuden näihin huolestuttaviin tunteisiin jollekin ulkoiselle lähteelle.
Huijaat itseäsi tehokkaasti uskomaan, että nämä ei-toivotut ominaisuudet kuuluvat itse asiassa muualle – jonnekin muualle kuin osaksi itseäsi.
Freud teoretisoi, että tämä lähestymistapa on mielemme tapa käsitellä luonteenpiirteitämme, joita pidämme puutteellisina.
Sen sijaan, että myöntäisimme puutteen, keksimme tavan käsitellä sitä tilanteessa, jossa se on vapaa henkilökohtaisista mielleyhtymistä.
Projisoimalla nämä virheet voimme välttää niiden tietoista tunnistamista, niiden haltuun ottamista ja käsittelemistä.
Tunteiden projisoiminen muihin on jotain, mitä me kaikki teemme jossain määrin, ja sillä on jonkin verran psykologista arvoa, mutta kuten myöhemmin keskustelemme, sillä on myös haittansa.
Tunteet, joita voimme projisoida muihin, ovat loputtomasti erilaisia. Aina kun jokin sisäinen ristiriita syntyy, on olemassa kiusaus (vaikkakin tiedostamaton) siirtää huolestuttava tunne muualle.
Mitä järkyttävämpänä pidämme tunnetta, sitä suurempi on halu projisoida se johonkin toiseen.
Mutta katsotaanpa muutamia selkeitä esimerkkejä, jotka auttavat selittämään ajatusta. Tässä on 8 yleisintä esimerkkiä projisoinnista:
1. Kiihottuminen jonkun muun kuin kumppanisi toimesta
Klassinen esimerkki, jota usein käytetään selittämään projektiopsykologiaa, on aviomies tai vaimo, joka tuntee voimakasta vetovoimaa kolmatta henkilöä kohtaan.
Heidän sisäiset arvonsa kertovat heille, että tätä ei voida hyväksyä, joten he projisoivat nämä tunteet puolisoonsa ja syyttävät tätä uskottomuudesta.
Tämä syyttely on itse asiassa kieltämismekanismi, jotta heidän ei tarvitsisi käsitellä omia harhailevia halujaan tai tuntea syyllisyyttä niistä.
Tällainen projisointi parisuhteessa voi aiheuttaa paljon stressiä ja rasitusta.
Loppujen lopuksi viatonta osapuolta syytetään jostain, mitä hän ei ole tehnyt. Hän puolustautuu aivan oikeutetusti, usein melko jyrkästi.
Ennen pitkää on syntynyt epäluottamuksen, huonon kommunikaation ja epäilyksen kasvualusta.
2. Kehonkuvaongelmat
Kun katsot peiliin ja pidät peilikuvasi jollakin tavalla epätäydellisenä, saatat päättää jättää nämä niin sanotut puutteet huomiotta käyttämällä kaikki tilaisuudet hyväksenne havaitakseen ne muissa.
Jonkun toisen julistaminen ylipainoiseksi, rumaksi tai jollain muulla epämiellyttävällä fyysisellä ominaisuudella on todennäköisintä silloin, kun sinulla itselläsi on syvään juurtuneita minäkuvaan liittyviä ongelmia.
Projisoinnin avulla voit ottaa inhon, jota saatat tuntea ulkonäköäsi kohtaan, ja etäännyttää itsesi siitä kohdistamalla sen muihin ihmisiin.
Saatat myös projisoida epämiellyttäviä käyttäytymismalleja muihin.
Saatat esimerkiksi arvostella jotakuta siitä, että hän on ahne ruokapöydässä tai että hänellä on epäimartelevia vaatteita, jotta voit peittää omat epävarmuutesi näiden asioiden suhteen.
3. Jonkun inhoaminen
Kun olemme nuoria, meillä on taipumus tulla toimeen kaikkien kanssa, ja tämä halu säilyy meissä vanhemmiten.
Tämän vuoksi ei liene yllätys, että kun huomaamme inhoavamme jotakuta, pyrimme projisoimaan tämän tunteen häneen, jotta voisimme perustella oman vähemmän ystävällisen käytöksemme.
Toisin sanoen, jos et pidä Oliviasta, mutta et ole valmis tietoisesti myöntämään sitä, saatat vakuuttaa itsellesi, että se on Olivia, joka ei pidä sinusta.
Tämä suojaa sinua siltä, ettet tuntisi itseäsi huonoksi, koska et pidä jostakin ihmisestä, olivatpa syitäsi mitkä tahansa.
Sillä myönnettäköön, että jos sinun pitäisi oikeasti sanoa, miksi et pidä Oliviasta (ehkä hän on hurmaava ja sinä et, tai ehkä hänellä on menestyksekäs ura ja sinä olet tyytymätön omaasi), joutuisit kohtaamaan ominaisuuksia, joita et halua myöntää itsessäsi olevan.
4. Epävarmuus ja haavoittuvuus
Kun tunnemme epävarmuutta jostain itsemme piirteestä (kuten edellä käsitellystä kehonkuvasta), etsimme keinoja tunnistaa epävarmuutta muissa ihmisissä.
Näin on usein kiusaamiskäyttäytymisessä, jossa kiusaaja kohdistuu toisten epävarmuuteen välttääkseen omien huoliensa käsittelyn.
Siksi he etsivät haavoittuvimpia henkilöitä, joiden kimppuun voi helposti hyökätä ilman riskiä henkisesti kivuliaasta kostosta.
Kohteena ei tarvitse olla täsmälleen sama epävarmuus, vaan usein mikä tahansa riittää.
Niinpä henkilö, joka pelkää, ettei ole tarpeeksi älykäs, tarttuu toisen henkilön romanttisen itseluottamuksen puutteeseen, joka saattaa ottaa kohteekseen kolmannen henkilön taloudelliset ahdistukset.
5. Viha
Yrittäessään peittää sisäisesti raivoavaa vihaa jotkut ihmiset heijastavat sen niihin, joille he ovat vihaisia.
Riidan aikana voi esimerkiksi yrittää säilyttää viileän ja harkitun ulkoisen olemuksen ja jopa kehottaa toista henkilöä ”rauhoittumaan”, jotta kieltää kätkemänsä vihan.
Tai saatat käyttää toisten tekoja perustellaksesi vihasi heitä kohtaan, vaikka olisit voinut valita toisenlaisen lähestymistavan.
Vihan projisoiminen johonkin toiseen siirtää syyllisyyttä omassa mielessäsi. Enää et ole konfliktin syy; näet itsesi hyökkääjänä, et hyökkääjänä.
6. Vastuuton käyttäytyminen
Emme ehkä halua myöntää sitä, mutta me kaikki osallistumme käyttäytymiseen, jota voidaan pitää vastuuttomana.
Olipa kyse sitten muutamasta liikaa nautitusta juomasta, tarpeettomien riskien ottamisesta turvallisuutemme suhteen tai jopa holtittomasta rahankäytöstä, me kaikki syyllistymme tekoihin, joita meidän ei luultavasti pitäisi tehdä.
Välttääksemme katumuksen tunteita projisoimme vastuuttomuutemme muihin ja arvostelemme heitä heidän toimistaan.
Joskus keskitymme asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä omien rikkomustemme kanssa, mutta toisinaan taas moitimme ihmisiä siitä, että he tekevät juuri niitä asioita, joita me itse olemme tehneet.
7. Epäonnistuminen
Kun koemme epäonnistuneemme jossakin asiassa, on tavallista, että yritämme kieltää epäonnistumisemme painostamalla muita menestymään.
Tästä ovat osoituksena vanhemmat, jotka innokkaasti – joskus jopa yliampuvasti – kannustavat lapsiaan yrittämään kovasti jotakin sellaista, jossa he mielestään epäonnistuivat.
Otetaan esimerkiksi epäonnistunut urheilija, joka pakottaa lapsensa urheilemaan, tai muusikko, joka ei koskaan oikein onnistunut, joka painostaa lastaan opettelemaan soittimen.
Vanhemmille on samantekevää, haluaako lapsi itse asiassa harrastaa tätä toimintaa, koska heille se on mahdollisuus hyvittää omat puutteensa.
8. Saavutukset
Tämä on yksi niistä harvoista tapauksista, joissa me itse asiassa heijastamme oman persoonallisuutemme myönteisiä piirteitä muihin, vaikka se ei aina näy niin.
Otetaan esimerkiksi eläinsuojeluaktivisti, joka projisoi vastenmielisyytensä julmia maatalouskäytäntöjä kohtaan kaikkiin muihin ja järkyttyy sitten, kun nämä eivät näytä jakavan hänen huoliaan.
Tai miettikää vaikka yrityksen omistajaa, joka yrittää ymmärtää, miksi hänen työntekijänsä eivät ole yhtä innokkaita kuin hän itse tekemään yrityksestä menestyksekästä.
Projektio-ongelma
Tämä psykologian elementti saattaa vaikuttaa tehokkaalta mielemme puolustamisessa kipua vastaan, mutta on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa, jotka ovat tämän väitteen vastaisia.
Ensimmäinen on se, että projisointi saa meidät tuntemaan itsemme muita ylempiarvoisemmiksi, koska sen avulla voimme jättää huomiotta omat virheemme ja puutteemme ja samalla keskittyä siihen, mitä pidämme muissa puutteellisena.
Tämä voi aiheuttaa paljon ristiriitoja, ja lisäksi se antaa meille vääränlaisen vaikutelman ja vääriä odotuksia muista ihmisistä. Emme näe ihmisissä kaikkea hyvää, koska olemme liian kiireisiä tutkimaan heidän vikojaan.
Toinen ongelma projisoinnissa puolustusmekanismina on se, että siinä ei puututa itse taustalla oleviin tunteisiin. Niin kauan kuin kiellämme näiden tunteiden olemassaolon, ei ole mitään mekanismia, joka voisi auttaa meitä puuttumaan niihin ja voittamaan ne.
Vasta kun hyväksymme, että ne ovat osa meitä, voimme alkaa käsitellä niitä ja lopulta päästä niistä kokonaan eroon.
Ensimmäinen askel on, kuten arvata saattaa, vaikein ottaa, koska se käytännössä kutsuu kipua itseensä.
Kipu on kuitenkin aina läsnä, kunnes se on käsitelty, ja vaikka et ehkä tunne sen täyttä vaikutusta, kun sitä tukahdutetaan, se aiheuttaa levottomuutta, joka ei koskaan jätä sinua kokonaan.
Pois siirtyminen projisoinnista
Projisointi voi olla tietoinen asia, mutta suurimman osan ajasta se tapahtuu pinnan alla tiedostamattoman toimintana.
Ennen kuin voit ryhtyä puuttumaan taustalla oleviin ongelmiin, sinun on ensin tunnistettava, milloin ja miten saatat projisoida muihin.
Vaikka oman tietoisuutesi tuominen tilanteeseen saattaa auttaa paljastamaan joitakin tapauksia, ei ole aina helppoa tunnistaa niitä tunteita, jotka olet haudannut syvimmälle.
Saatat löytää suurta hyötyä siitä, että keskustelet psykoterapeutin kanssa, joka on koulutettu havaitsemaan ja varovasti kaivamaan esiin asioita, joita emme ehkä heti tiedostakaan.
Hän voi auttaa tuomaan nämä asiat pintaan, jossa niitä voidaan tutkia ja lopulta käsitellä.
Projisointi on usein vahingollista suhteillemme toisiin ihmisiin, joten kaikki yritykset poistaa se tavaksi – joko itse tai ammattilaisen avulla – ovat sen arvoisia.
Kun pystyt kohtaamaan epätoivotut tunteet suoraan, huomaat, että ne ovat pitkällä aikavälillä paljon vähemmän kuluttavia tai vahingollisia.
